Uuden koronaviruksen aiheuttama pandemia on saanut aikaan tapahtumien ketjun, joka tullaan melko varmasti muistamaan käänteentekevänä hetkenä maailmanhistoriassa. Se on ja tulee enenevässä määrin olemaan vaikeasti käsiteltävän mittakaavan humanitaarinen katastrofi. Nähtäväksi jää, millaiseen järjestykseen maailma joskus palaa. Kriisin aikana taiteen merkitys korostuu, vaikka taideinstituutiot sulkevat ovensa.
Taide tarvitsee nyt puolustuspuheen ja arvon palautuksen. Taiteilijan ammattia on stereotyyppisesti pidetty turhana ja taiteen taloudellista tukemista ylimääräisenä hyväntekeväisyytenä, josta voidaan tarvittaessa leikata ensimmäisenä. Taiteilijaa hahmona on pidetty harrastelijana ja puuhailijana, jonka pitäisi mennä oikeisiin töihin.
Taiteella on itseisarvoja ja välinearvoja, jotka kietoutuvat toisiinsa ja joiden välinen ero on häilyvä. Välinearvoiksi voidaan kriisin aikana lukea taiteen rooli viihdyttäjänä, ajanvietteenä ja helpotuksen tuojana. Taiteen itseisarvo ilmenee siinä, miten se mahdollistaa limittäisiä merkityksiä ja tekee ilmiöistä hahmotettavia. Taiteen avulla ihmiset voivat kokea yhteyttä toistensa kokemuksiin, tunteisiin ja ajatuksiin silloinkin kun fyysinen tilan jakaminen ei ole turvallista. Ilman taidetta nykyinen tilanne olisi täysin sietämätön ja eristys toisista ihmisistä totaalinen.
Aikana, jolloin tavanomaisuus ja jatkuvuus kyseenalaistuu, tarvitaan epävarmuuden ja kaaoksen sietämistä. Taide on luonteeltaan tuntemattoman alueella. Taide muistuttaa, että voi olla jotain muuta, jotenkin muuten, eivätkä asiat pääty tutun rajoihin. Taiteen harjoittaminen lisää epävarmuuden sietokykyä, ongelmanratkaisukykyä ja taitoa toimia tilanteessa, jossa tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja. Taide voi venyttää tuttuuden rajoja ja opettaa vierauden kohtaamista.
Taide on tieteen outo sukulainen ja kääntöpuoli, joka tutkii ilmiöitä sellaisilla tavoilla, joihin tiede ei kykene; esimerkiksi kokemuksen, affektin, aistillisuuden, samaistumisen, irtautumisen ja uppoutumisen kautta. Kaikki voivat tehdä taidetta, aivan kuten kaikki voivat tutkia maailmaa tieteellisessä mielessä. Taiteen ammattilaisten tehtävä yhteiskunnassa on olla näiden prosessien asiantuntijoita ja täysipäiväisiä toteuttajia. Taiteilijoiden ammattikunta on yhteiskunnalle välttämätön. Se ansaitsee kunnollisen, vakaan toimeentulon, niin kriisin aikana kuin muulloinkin.
Taiteilijat ja muut taidetyöläiset ovat olleet taloudellisesti prekaarissa asemassa lähestulkoon aina. Tulot koostuvat pätkittäisten ja ennalta-arvaamattomien apurahojen lisäksi esimerkiksi esiintymisistä, opetuksesta, teospalkkioista ja joskus teosmyynnistä. Koronakriisin aikana monen taiteentekijän tulot ovat pudonneet jyrkästi tai kadonneet kokonaan, kun tapahtumia on peruttu ja taiteen esittämisen paikat suljettu. Taideneuvosto, Suomen taiteilijaseura ja taide- ja kulttuurialan ammattiliitto Taku vaativat kannanotoissaan järeitä tukitoimia taidealan ylläpitämiseksi. Arte allekirjoittaa nämä vaatimukset, joihin kulttuuriministeriö ja useat yksityiset säätiöt ovat jo vastanneet Taiteen edistämiskeskuksen kautta jaettavien ylimääräisten apurahojen muodossa. Liikkumisen ja kokoontumisen rajoitukset ovat välttämättömiä tartuntojen hidastamiseksi ja vahinkojen minimoimiseksi. Samalla kaikkien ammattikuntien toimeentulo on taattava. Arte ei peru Titanikissa tapahtuvia projekteja, vaan siirtää niitä tulevaisuuteen.
Arte ry:n hallitus
