Avajaiset torstaina 14.3. klo 18‒20
Tervetuloa!
On talviaamu. Istun keittiön ikkunassa, ja katson kun ihmiset astelevat paksuissa takeissaan katua ylös ja alas. Jos annan silmien sumentua, ne näyttävät kai vähän tyynyiltä rapattuja seiniä vasten. Kurotan kuppia, kyynärpää kopsahtaa pöydän kulmaan. Värinä kulkee sormia pitkin.
Mietin kosketusta ja lämpöä – kaikkia noita piiloon käärittyjä korvia, varpaita ja sormia. Nukun talvisin usein sukat jalassa, herään hikoiluun. Päivisin peitto viilenee ilman nukkujaa.
Kun istahtaa linja-auton lämpimälle penkille, sen vieras hehku on jotenkin epämiellyttävä. Montako pysäkinväliä kuluu, kunnes tunnen sen omakseni? Noustuani jätän sen seuraavalle. Nämä ovat mun ajatuksiani.
Mietin ihmisiä ennen mua ja mun jälkeeni, niiden lämpöä. Mietin sua ja muita. Mietin sitä, miten kosketuksella on paino. Samalla se kuitenkin voi ottaa jotain pois, kai helpottaa, keventää.
Milla Aska (s. 1993) on kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet Paulon säätiö, Suomen Kulttuurirahasto sekä Suomen Taideyhdistys.
~~~~~~
Milla Aska: Warmth on a chair
15.3.‒7.4.2019
PV Thursday 14 March 6‒8pm
Welcome!
I sit by my kitchen window on a cold winter morning and watch as the people go up and down the street in their large winter coats. If I look with glazed eyes, they kind of look like fluffy pillows against the coarse building walls. Reaching for my mug, I bang my elbow. A tingling vibration travels to my fingertips.
I think about the feeling of touch and warmth – all those fingers, ears and toes that have been tucked away into folds of fabric. In the winter, I sleep with my woolly socks on, only to wake up sweating. During the day, the blanket cools, without company.
When sitting on a bus seat with a foreign warmth to it, the feeling is somewhat unpleasant. How many bus stops must we pass until it becomes my own warmth. As I rise, I leave it for the next person. These are my thoughts.
I think about the people before and after me, and their warmth. I think about you and others. I think about how the sense of touch has a weight to it. At the same time it can take something away, make something easier, lighter.
Milla Aska (b. 1993) is an artist living and working in Helsinki. Her work has been supported by The Finnish Art Society, The Finnish Cultural Foundation and The Paulo Foundation.
