Olin ennen hopeaseppä*
Ennen kuvataiteilijan ammattiin ryhtymistäni olin hopeaseppä, käsityöläisten huippua. Tein erilaisia esineitä ja koruja jaloista metalleista. Leikkasin, sahasin, juotin, vasaroin ja pakotin – osasin tehdä metallista mitä ikinä halusin.
Kokemukseni käsityöläisyydestä on vaikuttanut taidesuhteeseeni monella tapaa: käytännön taiteilijana nautin edelleen teosteni toteuttamiseen liittyvästä käsityöstä, haluan kehittää uudenlaisia ja teknisesti taidokkaita tapoja tehdä taidetta. Tutkijana ja teoreetikkona olen kiinnostunut taiteen ja käsityön historiallisesta eriytymisestä, taiteen ja käsityön vallitsevista sisäisistä käsityksistä ja toiminnan tavoista sekä erilaisista yrityksistä ylittää tai häivyttää taiteen ja käsityön raja.
Näyttelyni käsittelee omakohtaisia kokemuksiani ja näkemyksiäni käsityöstä taiteen keinoin ylittäen taiteen ja käsityön rajan molemmista suunnista: taiteilijana pilkon ja analysoin käsityön olemusta eri perspektiiveistä ja entisenä hopeaseppänä avaan käsityöläisyyteni taiteen kentälle ja samalla toteutan pitkäaikaisen haaveeni käsityöteosten tuomisesta nykytaiteelle pyhitettyihin tiloihin.
Näyttelyni jakautuu kolmeen kokonaisuuteen, jotka käsittelevät käsityön ja käsityöläisyyden eri puolia. Näistä ensimmäinen koostuu esineistä, jotka olen tehnyt ollessani vielä aktiivisesti toimiva hopeaseppä. Kokonaisuuden teoksista ensimmäinen on installaatio, jonka materiaalina ovat vanhat teokseni ja joka esittää oman näkemykseni taiteen ja käsityön jatkumosta ja niiden liikkuvasta rajasta. Hopeasepänteosten suhde käsityöhön ja taiteeseen on epämääräinen ja riippuu teosten esittämisen kontekstista ja katsojan näkökulmasta. Rajan pohdintaa auttaa jatkuvassa liikkeessä oleva punainen laserviiva, joka jakaa teoksia taiteeseen ja käsityöhön.
Teoksista toinen on teossarja vuodelta 2002, jossa tarkastelen nykymuotoilun ja historiallisen hopeasepän työn suhdetta. Sarjaa koostuu pieniin liitutauluihin kiinnitetyistä antiikkiesineistä kopioiduista metallisista kahvoista joiden ympärille katsojat voivat luonnostella omia esineitään.
Toinen kokonaisuus on teos, jota varten olen tehnyt hopeisen pikarin käyttäen perinteisiä hopeasepän käsityömenetelmiä jatkuvasti dokumentoiden tekemisen vaiheita. Fyysisen esineen rinnalla on esillä sen valmistusvaiheista koostettu video ja yksityiskohtainen erittely sen toteuttamisen vaatimista materiaaleista, työvälineistä ja energiasta.
Näyttelyn kolmas osa muodostuu performanssista, jossa teen gallerian tiloissa traditionaalista taidekuvaa metallista pakottaen. Teosta varten pystytän pienimuotoisen hopeasepän pajan galleriatilaan. Teen työtä rauhalliseen tahtiin ja keskustelen taiteesta ja käsityöstä näyttelyvieraiden kanssa. Pyrin työskentelemään galleriassa päivittäin muutaman tunnin ajan
*Hopeaseppä on jalometallialan käsityöläinen, joka valmistaa käyttö- ja koriste-esineitä hopeasta, kuparimetalleista ja jopa kullasta. Materiaalia enemmän hopeasepän työtä määrittää tekniikka, käytettävät välineet ja työskentelyn mittakaava. Esineiden perusmuodot valmistetaan muokkaamalla metallia vasaralla pakottaen tai muilla keinoin ja lopullinen esine kootaan juottamalla tai mekaanisesti liittämällä osat yhteen. Kultasepästä hopeasepän erottaa työskentelyn mittakaava: kultaseppä valmistaa koruja ja pienesineitä noin nyrkin kokoon saakka, mistä hopeasepän erikoisosaaminen alkaa.
