Monika Czyżyk & dylan ray arnold | Frogs & Toads
Maria Matinmikko
Hiljaisuus lymyilee pyörteissä. Yön aikakaudella kuunvalo ottaa sisäisyyden viistosti mutta tiukasti. Tasanteiden rytmi määrittää liikettä. Uusi kieli syntyy muuttuneista olosuhteista. Mars lähetti Maahan meditatiivisen sillan. Samalla kauan kaivattu yhteys muihinkin planeettoihin avautui. Emme tiedä syytä, ehkä kaikki oli Marsista kiinni. Maantieteellis-psyykkiset teleportit tulee löytää intuitiivisesti. Jos ei ole valmis, niitä ei löydä. Vaellan pihatonttuni kanssa. Emme varsinaisesti etsi mitään, mutta emme myöskään ole etsimättä. Tilat vuotavat, rakastan sitä. Ne vuotavat aikaa, mikään ei pysy itsessään. Kärpässienimetsiköt valtasivat alaa kun puut vähenivät, kun ilmasto ensin muuttui ja sitten poksahti. Sienissä on salaisuuden tuntua kuten tähtikuvioissa. Tietoisuuden taso muljahti, kuinka nopeasti sekin lopulta kävi. Aiemmin Maa tuntui tavalliselta. Nyt avaruuden pöly veistää reunoja huiskien, kartoittaa uudelleen. Mittasuhteet kieppuvat. Kasvustot hallitsevat. Kaikki on täynnä erikoista tarkoitusta. En tiedä mihin sillä viitataan, mutta tarkoituksen tuntee. Uutta kieltä varisee sanojen laskosten hapsuista: leikattuja kuvioita, plastisia käänteitä ja pientä säteilevää autuutta. Maailmasta tuli kaunis. Niin hirveän paljon siitä tippui pois. Sen mitä täällä on, näkee. Aistit virittyivät uudelleen. Radikaali herkkyys värisee ilmassa kuten mehiläiset aikanaan. Anti-Oidipaalisen katveen suuri kirja ja sorsa poimuttavat maastoon kirjallisuuden ja sorsuuden käsitteitä. Kun niitä kuuntelee, elää niistä käsin, ei ole ulkopuolta eikä eroa. Ei ole turhuutta koska syleilemme sekä yksityiskohtia että tyhjyyttä. Ei ole roskaa koska kaikki kierrättyy. Yön aikakaudella puolet päästä puuttuu. Ruumis on reikäinen. Tuulee. Raunioissa maatunut aines kehittelee jotain tiedettä, hohtavia olennaisuuksia. Kohtaaminen on jatkuvaa. Yksinolo on jatkuvaa. Aivopuuskat laukkaavat tasankojen villissä. Jokin siinä villissä on samaa kuin henkäyksessä, kuin täyttymyksessä ilman syytä tai loppua. Yössä merkkien monimielelliset hevoset luovat nahkansa kuun tulessa, jäävät jäljelle.
Maria Matinmikko on kirjoittanut tekstin vierailtuaan Frogs & Toads -näyttelyssä. Lue lisää näyttelystä.
Teksti on ensimmäinen osa vuoden 2023 TITANIK-julkaisua. Kokeelliset kirjoittajat vierailevat näyttelyissä ja tuottavat tämän jälkeen niiden kanssa resonoivan tekstin. Tekstit julkaistaan kunkin näyttelyn aikana Titanikin nettisivuilla ja ne kootaan vuoden lopussa painettuun kirjaseen. Aiempia tekstejä on luettavissa täällä.
+++++
Maria Matinmikko wrote the text after visiting the exhibition Frogs & Toads More info.
This text is the first contribution to this year’s TITANIK publication. Authors working with various forms of experimental writing are invited to produce a text responding to each exhibition. The contributions will be published on the website during the show, and later on as a booklet. You can read the earlier contributions here.
