FIN
Giacomo Puccinin oopperassa Madama Butterfly japanilainen nainen rakastuu, nai amerikkalaisen merivoimien upseerin ja tulee lopulta hylätyksi. Viimeisenä uhrauksenaan hän riistää henkensä. 84 vuotta myöhemmin David Henry Hwang kirjoitti näytelmän M. Butterfly, jossa ranskalainen diplomaatti rakastuu kiinalaiseen oopperalaulajattareen. Laulajatar paljastuu sekä mieheksi että vakoojaksi, ja lopulta itsepetos saa ranskalaisen romahtamaan.
M. Dragonfly -teoksessaan queer-duo Jamie Shi ja Nguyễn Anh Tú Pham laventaa käsitystä ikonisesta oopperasta fragmentaarisen tarinankerronnan ja improvisaation avulla. Kertomuksen avaa lähikuva ruumiinosasta. Ei-valkoinen iho on rauhallisesti läsnä, mutta laserkone katkaisee sen liikkumattomuuden väkivaltaisesti. Tunnelmaa alkaa hallita outous. Se kuvastuu hahmojen robottimaisissa liikkeissä ja animen mieleen tuovassa ruumiinrakenteessa, kenties oodina tekoälyn luoman ihmisen mallin täydellisyydelle. Saamme seurata, kuinka hahmot muuttuvat komediallisiksi avatareiksi, jotka liikkuvat kohtauksesta toiseen abjektion vallassa. Samalla teosta määrittää jatkuva glitch. Kohtaukset muuntuvat nopeasti, TikTokin FYP-sivun tapaan, ja sisältävät juuri riittävästi aineksia edetäkseen. Kokemus siirtymistä sekoittaa paikat saumattomasti. Seurauksena on hienovarainen paikantumattomuus.
M. Dragonfly on taiteellinen yritys jäljittää länsimaisen vaikutusvallan ääriviivoja nykypäivän popkulttuurissa. Samalla se tarkastelee retrospektiivisesti lännen implisiittistä, pehmeää valtaa muovata globaaleja kulttuurisia käsityksiä. Teos korostaa identiteetin performatiivista luonnetta ja siihen liittyviä jokapäiväisiä neuvotteluja. Se purkaa identiteettiä yhtäältä alistumalla sen vanhentuneiden viittausten painon alle, toisaalta vastustamalla sitä keinoinaan mahtipontinen liioittelu ja digitaalinen vieraannuttaminen. Epäyhtenäiset, näennäisesti toisiinsa liittymättömät kuvat saavat aikaan kognitiivisen antautumisen, joka turruttaa ja jättää jälkeensä hiljaisen, lähes säädyttömän melankolian.
Frankfurtissa asuvat taiteilijat Shi (s. 1995, Kiina) ja Pham (s. 1997, Vietnam) työskentelevät rihmastomaisesti queer-duona ja yhdistävät globaalin aasialaisen diasporan ääniä. He korostavat nomadisten kollektiivien, keskinäisen riippuvuuden ja hajautetun tuotantotavan merkitystä heteronarratiivien vastustamisen strategioina.
Molemmat ovat pitäneet itsenäisesti näyttelyitä New Yorkissa, Lontoossa ja Berliinissä. M. Dragonfly on heidän ensimmäinen duonäyttelynsä Suomessa.
– Sanat: Augustine Paredes (alkuperäinen teksti on englanniksi)
Projektia tukee saksalainen Digitale Perspektiven sekä Suomen Saksan Instituutti.
Jamie Shi (s. 1995, Kiina; they/them) on Frankfurt am Mainissa/NYC:ssä asuva monialainen taiteilija, joka keskittyy praktiikassaan queerin subjektiivisuuden vangitsemiseen piiloisessa kollektiivisessa (epä)tietoisuudessa. Jamien työ pohjautuu kirjallisuudentutkimukseen ja performanssianalyysiin. Hänen teoksensa horjuttavat todellisuuden jakeinotekoisten käsitysten välistä rajaa sekä luovat fiktiivisiä skenaarioita rekonstruoimalla surrealistisia glitch- ja spektraalihetkiä. Teoksia on esitetty useissa eri instituutioissa, joihin lukeutuvat Sothey’s (NYC), Deutsches Filminstitut & Filmmuseum (Frankfurt am Main) ja Kunsthal Charlottenborg (Kööpenhamina).
Phạm Nguyễn Anh Tún teokset luotaavat lapsenomaista ja nyrjähtänyttä pakkomiellettä populaarikulttuuriin välineinään liikkuva kuva, performanssi ja installaatio. Tú tuntee vetoa Disney-prinsessojen, poptähtien ja muotivirtausten kyllääntyneisiin ikoneihin – ja siihen, kuinka ne kietoutuvat halun talouteen. Banaalit esineet ja amatöörimäisten drag-hahmojen eksentriset ruumiillistumat esiintyvät taiteilijan lavastamissa kohtauksissa, joita luonnehtii surrealistinen ja melankolinen säädyttömyys. Teokset liikkuvat sovinnaisuuden ja kumouksellisuuden välitiloissa. Tú on myös perustajajäsen kokeellisen elokuvan kollektiivissa Saigon Experimentalissa, joka toimii Hồ Chí Minh Cityssä, Việt Namissa (https://saigonexperimental.com/).
ENG
In Giacomo Puccini’s opera Madama Butterfly, a Japanese woman falls in love, marries an American naval officer and is ultimately abandoned, resulting in taking her own life as a final act of sacrifice. 84 years later, David Henry Hwang wrote M. Butterfly, a play featuring the story of a French diplomat who falls in love with a Chinese opera singer who turned out to be both a man and a spy, culminating in the French man’s downfall in self-delusion.
In M. Dragonfly, queer duo Jamie Shi and Nguyễn Anh Tú Pham expand on an iconic opera through fragmented storytelling and improvisation. The unfolding of this story begins with a close-up shot of a part of a body. The skin is still in its non-whiteness, and a laser machine violently disrupts its non-movement. An uncanniness follows after, embodied within the characters’ robotic movements and anime-like physique, perhaps as an ode to the perfection of an AI-generated human model. As the film endures its innate glitching, we watch the characters transform into comedic avatars moving through scenes in abjection. The scenes transition quickly, similar to TikTok’s FYP, providing just enough content to move on. Experience of displacements blends locations seamlessly resulting in subtle placelessness.
M. Dragonfly is an artistic attempt to trace the outlines of the West’s influence in contemporary pop culture and is also a retrospection of its implicit soft power in shaping global cultural perceptions. It highlights the performative nature of identity and its ongoing negotiation in everyday life. It disidentifies through submission to the weight of its dated reference and resistance through flamboyant exaggerations and digital alienations. The disjointed and seemingly unrelated imagery induces a cognitive surrender—one that numbs yet lingers with a quiet, almost obscene melancholy.
Rhizomatically working as a queer duo, Frankfurt-based artists Shi (b.1995, China) and Pham (b.1997, Vietnam) connect global Asian diasporic voices, highlighting the importance of nomadic collectives, interdependence and decentralised mode of production as strategies of resistance to singular straight narratives.
Independently, they have both exhibited in New York, London, and Berlin; M. Dragonfly is their first duo exhibition in Finland.
— Words by Augustine Paredes
The project is supported by Digitale Perspektiven, Germany and the Finnland Institute.
Jamie Shi (b.1995, China; they/them) is a multidisciplinary artist based in Frankfurt am Main/NYC, their practice focuses on capturing queer subjectivity in hidden collective (un)consciousness. Driven by research of literary and performance analysis, Jamie’s works subvert the boundary between reality and manufactured perceptions, creating fictional scenarios via reconstructing surrealist moments of glitch and spectral. Their works haven been shown in various institutions, such as the Sothey’s NYC; Deutsches Filminstitut & Filmmuseum, Frankfurt am Main and Kunsthal Charlottenborg, Copenhagen.
Phạm Nguyễn Anh Tú´s works probe a childish and disjointed obsession with popular culture through moving images, performance, and installation. Tú is drawn to the saturated icons of Disney princesses, pop stars, and fashion trends—and their entanglement in the economies of desire. Through banal objects or eccentric embodiments of amateur drag personas, he stages scenes of surreal and melancholic obscenity, navigating the liminal spaces between conformity and subversion. Additionally, he is a founding member of Saigon Experimental, an experimental film collective based in Hồ Chí Minh City, Việt Nam (https://saigonexperimental.com/).
SVE
I Giacomo Puccinis opera Madama Butterfly förälskar sig en japansk kvinna i en amerikansk marinofficer, gifter sig med honom men blir till slut lämnad, vilket leder till att hon tar sitt liv som en sista offerhandling. 84 år senare skrev David Henry Hwang M. Butterfly, en pjäs om en fransk diplomat som förälskar sig i en kinesisk operasångerska som visar sig vara både man och spion. Pjäsen kulminerar i fransmannens sammanbrott vid insikten om sitt självbedrägeri.
I verket M. Dragonfly bygger queerduon Jamie Shi och Nguyễn Anh Tú Pham vidare på handlingen i en ikonisk opera med hjälp av fragmentariskt berättande och improvisation. Berättelsen inleds med en närbild av en kroppsdel. Huden är ännu i sitt icke-vita tillstånd och en lasermaskin stör dess orörlighet på ett våldsamt sätt. Sedan följer någonting konstigt som förkroppsligas i karaktärernas robotaktiga rörelser och anime-lika kroppsbyggnad, kanske som ett ode till perfektionen hos en AI-genererad människomodell. Alltmedan filmen uthärdar sin inbyggda glitch ser vi karaktärerna förvandlas till komiska avatarer som rör sig genom scenerna i abjektion. Scenerna växlar snabbt, som FYP på TikTok, och erbjuder precis tillräckligt med innehåll för att en ska kunna gå vidare. Upplevelsen av förskjutning blandar platser sömlöst, vilket skapar en subtil platslöshet.
M. Dragonfly är ett konstnärligt försök att spåra konturerna av det västerländska inflytandet på dagens popkultur, och samtidigt är det en retrospektiv granskning av det där implicit mjuka inflytandet på hur globala kulturella uppfattningar skapas. Verket belyser identitetens performativa natur och vardagslivets ständiga förhandlingar kring den. Den avidentifieras genom att underkastas tyngden av sin föråldrade referens och sitt motstånd. Det sker med hjälp avflamboyanta överdrifter och digital alienation. Bilderna som är disparata och till synes saknar samband framkallar en kognitiv kapitulation som bedövar men ändå dröjer sig kvar som en tyst, nästan obscen melankoli.
De Frankfurtbaserade konstnärerna Shi (f.1995, Kina) och Pham (f.1997, Vietnam) arbetar rhizomatiskt som queerduo och kopplar samman röster ur den globala asiatiska diasporan. De lyfter fram betydelsen av nomadiska kollektiv, ömsesidigt beroende och decentraliserade produktionssätt som strategier för motstånd mot enskilda heteronarrativ.
Båda konstnärerna har oberoende av varandra haft utställningar i New York, London och Berlin; M. Dragonfly är deras första duo-utställning i Finland.
– Text: Augustine Paredes (Originaltext på engelska)
Projektet stöds av Digitale Perspektiven, Tyskland, och Finlandsinstitutet i Tyskland / Finnland-Institut.
Jamie Shi (f.1995, Kina; they/them) är en multidisciplinär konstnär som bor i Frankfurt am Main/NYC och i sin praktik fokuserar på att fånga queer subjektivitet i en dold kollektiv (o)medvetenhet. Jamies verk, som bygger på litteratur- och performanceanalys, upphäver gränsen mellan verklighet och fabricerade tolkningar och skapar fiktiva scenarier genom att rekonstruera surrealistiska glitchiga och spektrala ögonblick. Hens verk har visats på flera olika institutioner, bland annat Sothey’s i NYC, Deutsches Filminstitut & Filmmuseum i Frankfurt am Main och Kunsthal Charlottenborg i Köpenhamn.
Phạm Nguyễn Anh Tú utforskar i sina verk den barnsliga och snedvridna besattheten av populärkultur genom rörlig bild, performance och installation. Tú dras till de mättade ikonerna av Disney-prinsessor, popstjärnor och modetrender – och hur de sammanflätas med begärets ekonomi. Banala föremål och amatörmässiga dragkaraktärers excentriska gestaltningar dyker upp i scener som kännetecknas av en surrealistisk och melankolisk obscenitet. Verken rör sig i gränslandet mellan konformitet och subversion. Tú är också en av grundarna av det experimentella filmkollektivet Saigon Experimental, som är baserat i Hồ Chí Minh City, Việt Nam (https://saigonexperimental.com/).
