Lazy Susan

3.–24.6.2016
Opening 2.6. from 6pm

The group show Lazy Susan curated by Kio Griffith and Ichiro Irie is the inaugural effort by the curatorial collective, QiPO. The show explores the concept of collaboration and its limits with the title, “Lazy Susan” referring to the revolving trays often found in the center of round tables at Chinese restaurants in the United States and elsewhere.

This project aims to question to what extend a work of art could be considered collaborative. In film, music or theater, the viewer or listener experiences a work based on the assumption that a work is collaborative, with credits and multiple performers plainly visible. In the case of fine art production, a multitude of people may be involved, in the realization of a piece, but credit is often only given to a single author. In cases such as Koons or Hirst, an army of specialists and assistants are hired in the production process. With many works by Franz West, the gallery visitor or patron completes the work through their interactions with the piece. Also with performance, video and photographic works with multiple performers/models ala Vanessa Beecroft, Stan Douglas or Jeff Wall, the individuals doing the actual performing, acting or posing obviously affect the outcomes of the works.

Among the projects included in the exhibition include cominghomefunktion, a journey currently being made by 5 artists on Ural motorcycles that serve as mobile studios. When completed, they will have traveled from Halle, Germany to New York City and back again, during which time they will cross the Bering Strait on these motorbikes temporarily transformed into aquatic vehicles in order to complete their mission. Also included in the show is work designed and constructed by a team led by Tokyo based artist and inventor, Hideyuki Ando, consisting of a saccade-based light display whose materiality can only be experienced when visitors vigorously shake their heads to view the piece.

The projection room will feature a series of music videos by visual artists who are also in bands, visual artists who have made videos for musicians, and visual artists who have simply appropriated someone else’s music as a soundtrack to their video art works. Music video is an interesting medium in the context of this exhibition, because by necessity it merges film, visual art and music, and almost always requires collaboration on some level.

Featuring works by:

______

Kio Griffith is a Los Angeles and Japan based visual and sound artist, independent curator, writer, and producer. His work includes drawing, painting, sound, video, performance, electronics, language, sculpture and installation. He has performed, collaborated or curated various musicians and contemporary artists, dancers and designers in galleries, museums, clubs and unconventional spaces, locally and internationally. His current projects include project director at TYPE (Tokyo+Yokohama Projects Exchange), curator and development director at ARTRA, associate editor at Fabrik and Artillery magazines, art director at Angel City Jazz Festival and has designed over 300 album jackets. Griffith was recently invited to exhibit in the 2016 Aichi Triennial.

Ichiro Irie Born in Tokyo and raised in Los Angeles, Ichiro Irie is a visual artist, curator and director of the artist-run-space JAUS in Los Angeles. Irie received his B.A. from University of California, Santa Barbara and his M.F.A. from Claremont Graduate University. As a curator, he has organized over 50 exhibitions. In 2001, Irie went to Mexico City on a Fulbright fellowship, and between the years 2002 and 2007 he founded and edited the contemporary art publication RiM magazine. As an artist, Irie has exhibited his work internationally in galleries and museums. Irie currently teaches at Oxnard College and Ryman Arts, and is an artist in residence at 18th Street Arts Center.

______

Lazy Susan
3.–24.6.2016
Titanik-galleriassa

Kuraattorit:
Kio Griffith ja Ichirio Irie

Lazy Susan kuvaa yhteistyön konseptia ja rajautuu näyttelyn nimen “Lazy Susan” alle. Nimi viittaa pyörivään tarjottimeen, joka löytyy minkä tahansa yhdysvaltalaisen kiinalaisen ravintolan pöydästä. Näyttely pyrkii kyseenalaistamaan, kuinka pitkälle taiteellinen työskentely voidaan nähdä yhteistyönä. Elokuvissa, musiikissa tai teatterissa kokija olettaa teoksen perustuvan yhteistyölle, joka koostuu esiintyjien lisäksi monien näkymättömienkin tekijöiden työstä. Vaikka kuvataiteen produktioiden toteutukseen voi kietoutua moninainen joukko, suuntautuvat kiitokset valmiista teoksesta yleensä vain yksittäiselle tekijälle. Esimerkiksi Jeff Koonsin tai Damien Hirstin tapauksissa suuri joukko spesialisteja ja assistentteja on palkattu työskentelemään projektien luomisessa. Monissa Franz Westin teoksissa galleriavieras täydentää teoksen vuorovaikutuksellaan. Myös perfomanssi-, video- ja valokuvateokset toimivat lukuisten esiintyjien avulla: yksilöiden osallistuminen vaikuttaa teoksen lopputulokseen.

Lazy Susan-näyttelyssä nähdään mm. kollektiivi cominghomefunktion, jossa viisi taiteiljaa tekee matkan liikkuvilla studioillaan, Ural moottoripyörillä. Matkan päättyessä taiteilijat ovat kulkeneet Saksan Hallesta New York Cityyn ja takaisin. Tuona aikana he ovat ylittäneet Bering Stratin muuttaen moottoripyöränsä tilapäisesti vesikulkuvälineiksi. Esillä on myös tokiolaisen kuvataiteilijan ja keksijä Hideyuki Andon työryhmän suunnittelema ja toteuttama teos, joka on nähtävissä voimakkaasti päätä ravistamalla.

Näyttelyssä on nähtävillä sarja musiikkivideoita joissa kuvataiteilijat ovat joko osana yhtyettä tai käyttävät jonkun toisen tekemää musiikkia oman teoksensa äänimaisemana. Musiikkivideot ovat mielenkiintoinen väline näyttelyssä, koska ne väistämättä yhdistävät elokuvan, kuvataiteen ja musiikin sekä vaativat lähes aina jonkin tasoista yhteistyötä.

Tiivistettynä Lazy Susan-näyttely pyrkii purkamaan yksittäisen tekijän auktoriteettiä kuvataiteen alueella, argumentoiden että usein taideteosten luomisessa on taustalla useiden tekijöiden työpanos, riippumatta siitä, onko yhteistyö näkyvää vai ei. Toivomme näyttelyn juhlistavan tätä prosessia kaikissa sen ulottuvuuksissa pyörivän tarjottimen tapaan.

QIPO:
QIPO on kahden kansainvälisesti toimivan kuraattorin, taiteiljan ja kulttuurituottajan tiimi, joka yhdistää voimansa toteuttaakseen näyttelyitä, tapahtumia ja erilaisia taideprojekteja kaikkialla maailmassa tarkoituksenaan promotoida dialogia ja sosiaalista kanssakäymistä.

Kio Griffith

Kior Griffith on Los Angelesissa ja Japanissa työskentelevä kuva- ja äänitaiteilija, itsenäinen kuraattori, kirjoittaja ja tuottaja. Hänen työskentelynsä käsittää piirrustusta, maalausta, ääntä, videota, performanssia, elektroniikkaa, kieliä, veistoa ja installaatioita. Hänellä on ollut näyttelyitä Isossa Britanniassa, Japanissa, Saksassa, Kroatiassa, Kiinassa, Hong Kongissa, Koreassa, Turkissa, Belgiassa ja U.S.A.ssa. Hän on kuratoinut, esiintynyt, tehnyt yhteistyötä lukuisten muusikoiden, nykytaiteilijoiden, tanssijoiden ja suunnittelijoiden kanssa gallerioissa, museoissa, klubeilla ja epäkonventionaalisissa tiloissa paikallisesti ja kansainvälisesti. Hän on työskennellyt luovana johtajana mm. TYPE (Tokyo+Yokohama Projects Exchange), ARTRA ja Angel City Jazz Festivaaleilla, sekä toimittajana Fabrik and Artillery lehdessä. Griffith on hiljattain kutsuttu osallistumaan Aichi Triennaaliin 2016.

Ichiro Irie

Tokiossa syntynyt ja Los Angelesissa kasvanut Ichiro Irie on kuvataiteilija, kuraattori ja Los Angelesilaisen taiteilijavetoisen gallerian johtaja. Kuraattorina hän on järjestänyt yli 50 näyttelyä muun muassa Isossa Britanniassa, Meksikossa, Japanissa ja Suomessa.

_______

Lazy Susan
i Galleri Titanik
3.-24.6.2016

Kuratorer:
Kio Griffith och Ichiro Irie

Konstnärer:

Lazy Susan är en grupputställning kurerad av Kio Griffith och Ichiro
Irie och har tillkommit ur ett samarbete med kollektivet QiPO. Titeln
“Lazy Susan” refererar till de roterande brickor ofta placerade i mitten
av runda bord på kinesiska restauranger i USA och andra länder.
Utsällningen utforskar de möjligheter och begränsningar som samarbete
innebär samt försöka reda ut i vilken omfattning ett konstverk kan
anses vara frukten av samarbete. I områden som film, teater och musik
upplever åskådaren/lyssnaren ett arbete som förutsätts vara
tillkommet genom samarbete, mellan tex olika aktörer, utövare och
kreatörer.

Tillkomsten av ett konstverk kan vara resultatet av flera människors
arbetsinsats, men erkännandet för konstverket tillskrivs oftast endast
en upphovsmakare. Exempelvis Koons och Hirst skapar sina konstverk med
ett helt arbetsteam av avlönade specialister och assistenter. I flera
verk av Franz West är det i interaktionen mellan konsten och besökaren
som konstverket blir fulländat. Även i video, fotografi och
performance verk, av exempelvis Stan Douglas, Jeff Wall eller Vanessa
Beecroft, som inkluderar ett flertal aktörer/modeller, så kommer dessa
individerna att tydligt påverka hur konstverket i slutändan framstår.

Related Articles