Laskevan auringon kultainen kupoli kuumeilee edellisvuoden talven
kylmettämien korsien viivoittaman taivaanrannan reunalla
Temppeleiden raunioista puskevat ratamot ja muita tervehdyttäviä
pyhiä kasveja. Ajan huokoistamista saumoista valuva auringon
kultaama hunaja muistuttaa, ettei rakennelmiamme alun perinkään ollut
tarkoitettu pysyviksi
Apokalyptinen viljasiilo ilmestyy keskelle peltoa viilenevässä yössä
muiden peltojen vilistäessä ohi junan ikkunasta
Vierustoverin nappikuulokkeista pumppaava basso paaluttaa
tajuntani aliseen — ja juokseva hunaja kenkieni alla huudan:
”Honey, escape!”
The sticky dance floor
clicks under my sneakers
while trying to sync myself into
the rhythm of bass to lose myself
in the sacred cosmic move(ment)
Time has given all the potential
Dripping liquid image on my mind now reflects from the window of
the train. The darkening outside world and the interior of the train
bathed in artificial light merge. The essences of in and out spaces slide
into each other’s recesses and reveals the space in between like a
mirror sublime.
Moon follows my wild train ride… it´s half way
like your glass of milk. Drink it fast or pour it
slowly in to the ground
Expectation and sensation might be different
Hands on gold we touched the honey cold
I look up the sky and pray:
Let there be more bees this summer -23.
Sara Kovamäki on kirjoittanut tekstin vierailtuaan Unwordable (Honey edition) -näyttelyssä. Lue lisää näyttelystä.
Teksti on osa vuoden 2023 TITANIK-julkaisua. Kokeelliset kirjoittajat vierailevat näyttelyissä ja tuottavat tämän jälkeen niiden kanssa resonoivan tekstin. Aiempia tekstejä on luettavissa täällä.
+++++
Sara Kovamäki wrote the text after visiting the exhibition Unwordable (Honey edition). More info.
This text is a part of this year’s TITANIK publication. Authors working with various forms of experimental writing are invited to produce a text responding to each exhibition. You can read the earlier contributions here.
