Euroopan pääkaupungissa Brysselissä otettiin vuonna 1952 käyttöön keskustan läpi kulkeva “la jonction nord-midi” eli junarata vanhojen pohjois- ja eteläasemien välillä. Se on edelleen Euroopan keskeisiä solmukohtia ja yhdistää pohjoisen ja etelän. Siten rata symboloi sekä Euroopan yhtenäisyyttä että kulttuurien dialogia. Monille “la jonction” tarkoitti silti repeämää Brysselin sydämeen – Bryssel onkin sydämen muotoinen -, tuhatvuotisen kaupungin epäkunnioittamista tai modernismin ylimielisyyttä mennyttä kohtaan.
Vuonna 2001 minulle selvisi, että isäni isoisästä, joka oli ammattimuusikko, tuli Belgian kansalainen Ostendin kaupungissa. Hänen portugalilaistaustainen perheensä oli 1700-luvulta saakka asunut Amsterdamissa. Tämä monikerroksisuus ja sen rinnastaminen omaan muuttooni Suomeen on lähtökohta tähän näyttelyyn. Se kulkee ikään kuin Euroopan läpi koko sen pituudelta. Konkreettisena materiaalina ovat toimineet mm. sukuni paperit ja vanhat valokuvat, josta osa on ainutkertaisia hopeakuvia vuodelta 1843.
Kaikki alkoi tutkimusprojektina. Halusin identifioida henkilöt vanhoissa kuvissa sekä tunnistaa ja löytää tuntemattomia serkkujani Brysselin lähistöltä. Halusin selvittää “puuttuvat solmukohdat”, siitä tuleekin KUD4:n työnimi “JUNCTION”. Samalla halusin yhdistää ajallisesti Amsterdamin ja Pariisin.
Sukupuun rakentaminen kesti yhdeksän vuotta ja näyttelyn pääteoksen aikamatka kesti yhdeksän kuukautta: se rakentuu lähes 200 valokuvan kerroksista.
Projektin edetessä huomasin, että henkilöt alkoivat “kummitella”. Pohdiskelin heidän kauttaan, miten ihminen kehittyy useiden sukupolvien aikana. Toivottavasti katsojalle välittyy samoja tunnelmia.
Kuvien installaatioissa on kolme puolta: paikkasidonnaisuus, ajallinen merkitys (siksi videolta kaapatut still-kuvat ovat olennaisessa osassa) sekä filosofinen pohdinta merkeistä ja niiden suhteista annettuun tilaan ja aikaan.
Vuonna 1987 perustettu KUD (Key Underground Danceproject) oli interaktiivinen projekti, tanssia, valokuvaa ja musiikkia yhdistävä kokonaistaideteos. KUD2 (1995) oli videoinstallaatio, joka pohjautui näkemykseen ihmisen ja luonnon välisestä kompleksista suhteesta. Neljästä installaatiosta koostuva KUD3 (1999) oli vielä laajempi kokonaisuus, josta kehkeytyi eksistentialistinen ja historiallinen “visuaalinen runo” vanhan Euroopan maisemasta, Waterloosta.
Kin Undisclosed Digital eli KUD phase 4 [junction] alkaa siitä, mihin KUD3 päättyi. Luonto on tällä kertaa vähemmän läsnä, mutta painokkaammin. “Siellä missä klorofylli ja kosminen pöly muodostavat elämän.”
