Hermione Spriggs, Heini Nieminen & Laura Cooper: Third House
7.–30.7.2017
Avajaiset to 6.7. 18-20, tervetuloa!
(FI)
Third House -näyttely on Mongolian Orkhon Valleyssa kohdanneen kolmen taiteilijan, Hermione Spriggsin (UK), Heini Niemisen (FI) ja Laura Cooperin (USA/UK) teosten kolmiomittaus. Ryhmää yhdistää paikkasidonnainen kiinnostus ihmisen eläin- ja luontosuhteeseen: he tutkivat ja uudelleen määrittelevät ihmisen halua järjestää ja hallita reviiriään.
Vuonna 2014 kaikki kolme taiteilijaa matkustivat Mongoliaan osallistuakseen kolmanteen Land Art Mongolia -biennaaliin. Jokaisen erityinen työskentelytapa otti huomioon sen, että he ovat vierailijoita kyseisessä maisemassa, ymmärtäen paikkasidonnaisuuden ja kommunikoiden hienovaraisina, performatiivisina ja subjektiivisina interventioina suhteessa paikkaan ja siellä oleviin ihmisiin. Lopputuloksena syntyneet installaatiot, vuorovaikutukset ja eleet ovat kehittyneet uudelleen työstämällä paikalta kerättyjä alkuperäisiä dokumentaatioita – videomateriaalia, valokuvaa, kollaaseja, tekstejä ja karttoja.
Spriggs, Nieminen ja Cooper jakavat kiinnostuksen erityisiin suhteisiin, jotka syntyvät nomadien ja eläinlaumojen välille. Viestintämuodot, kontrolli ja yhteistyö ovat kehittyneet läpi karjanhoidon historian, jossa neuvottelut ovat vaatineet maan ja alueen tiivistä yhteisasuttamista. Titanikissa esillä olevat teokset tarjoavat avauksen paimentolaisuuden näkökulmaan suljetusta “Kiinasta”. Samalla kääntämisen ja siirtymisen käsittelyt teoksissa mahdollistavat näiden perspektiivien eteenpäin siirtymisen paikallisesti ja (ehkä edes osittain) kansainvälisesti.
Taiteilijat asuttavat Titanikin kollektiivisesti aivan kuten Anselm Franken Third House ehdottaa: “Kaikki tapahtuu keskellä, kaikki liikkuu kahden välissä, välitysprosessi, kääntäminen ja verkostot ohjaavat kaikkea, mutta tätä tilaa ei ole olemassa, sillä ei ole paikkaa. Se on modernin tiedostamaton, mahdoton ajatella.” [1]
Näyttelyssä esillä olevien teosten juuret ovat intiimissä suhteessa sekä mongolialaiseen maisemaan että yhteisasumisen ja kontrollin järjestelmään, jonka sen asukkaat ovat luoneet ajan saatossa. Jokainen taiteilija on kääntänyt kyseiset rakenteet erilaiseksi visuaaliseksi kieleksi ja tilallisiksi järjestelyiksi yhdistämällä kaavioita, taulukoita ja kehyksiä. Niiden avulla sekä mongolialaisen maiseman että asukkaidensa pastoraalisen elämäntavan dynamiikkaa voidaan tutkia.
Näin Spriggs, Nieminen ja Cooper työskentelevät vastoin vallitsevaa suuntausta, jossa yhteiskunnallinen pyritään erottamaan luonnontilasta irralliseksi alueeksi. – “tämä luokittelujärjestelmä on sumentanut kääntämisen prosessia.”. Kääntämisen tila on kuin Kiinan keskivaltakunta… yhtä valtava kuin Kiina ja yhtä vähän tunnettu.”
Third House -näyttelyssä nähdään videoteoksia, installaatioita, veistoksia, vedoksia ja performanssia. Lisäksi torstaina 13.7. järjestetään keskustelutilaisuus ja esityksiä osana näyttelyä.
__
[1] Latour, Bruno. 2006. Emme ole koskaan olleet moderneja. Suom. Risto Suikkanen. Vastapaino. Tampere.
(ENG)
Hermione Spriggs, Heini Nieminen & Laura Cooper: Third House
7.–30.7.2017
Opening Thur 6.7. 6-8pm, welcome!
Third House is a triangulation of works by Spriggs (UK), Nieminen (FI) & Cooper (UK/US), three female artists who met in the Orkhon Valley of Mongolia. The trio share a site-specific interest in humans’ relationship to animals and nature; they explore and reconfigure the human desire to organize and control a given territory.
All three artists traveled to Mongolia as part of LAM 360 degrees, the third Land Art Biennial. They took different approaches to making work as visitors to this landscape, responding to the site and the people they found there through subtle, performative and subjective interventions. The resulting installations, interactions and gestures have developed through a re-working of primary documents extracted from the site: documentary video, photography, collage, writing and maps.
Spriggs, Nieminen & Cooper share interests in the specific relationships formed between nomadic people and their herds of animals. These modes of communication, control and collaboration with animal herds have evolved through a history of animal husbandry and the negotiations involved in close cohabitation of land and territory. The works exhibited in Titanik provide an opening into the foreclosed “middle kingdom” of nomadic perspectives, and the processes of translation and transition that allow these perspectives to travel locally and (if only partially) internationally as art. The artists collectively inhabit Titanik as the Third House proposed by Anselm Franke: “Everything happens in the middle, everything passes between the two, everything happens by way of mediation, translation and networks, but this space does not exist, it has no place. It is the unthinkable, the unconscious of the moderns.” [1]
The works in the exhibition have their origins in intimate contact with the Mongolian landscape and the systems of cohabitation and control that its inhabitants have created over time. The artists each translate those systems into different visual languages and spatial arrangements, employing a mixture of diagrams, charts and framings to explore the dynamics of the Mongolian landscape and its inhabitants’ nomadic pastoral way of life. In doing so Spriggs, Nieminen and Cooper work against the gigantic effort of purification responsible for the organization of the social and natural into increasingly separate domains—”an effort whose official languages have systematically obscured the work of translation“; a “middle kingdom… as vast as China and as little known”.
The exhibition includes video, installation, sculpture, print and performance. Talks and performances relating to the exhibition will be held in the gallery space on Thursday the 13th July.
__
[1] Latour quoted in Anselm Franke, ‘The Third House’, published online in Glass Bead, 2016
