Työstin viime keväästä lähtien ystäväni Lauran kanssa valokuvasarjaa, joka käsitteli hänen syöpään sairastumistaan ja yleisellä tasolla sairauden kohtaamista ja sen vaikutusta omaan ja läheisten elämään. Kuvat oli tarkoitus koota näyttelyksi yhdessä Lauran maalausten ja tekstien kanssa. Työ kuitenkin keskeytyi Lauran kuolemaan marraskuussa. Hänen perheensä toivomuksesta en toteuta näyttelyitä suunnitellussa muodossa.
Terveyden, sairauden ja sen vaikutusten pohdinta on silti minulle ajankohtainen aihe. Sairastuin itse yllättäen viime kesänä ja jouduin pitkälle lääkekuurille. Aloitin päivittäiset annokset viime vuonna elokuun 22. päivän aamuna, ja kuuri jatkuu edelleen. Tiesin että lääke muuttaa varsinkin aluksi kasvojen piirteitä. Siksi päätin kuvata joka aamu kasvokuvan voidakseni tarkastella tätä ajassa etenevää muutosta. Tämä kiinnostaa minua siksikin että pitkään omakuvia tehneenä omat kasvoni ovat minulle työväline, kuin tuttu merkki tai sana sanavarastossani.
Sairauteni takia minulta myös kiellettiin matkustaminen. Tämä on ollut hankalaa, sillä olen asunut jo kymmenen vuotta osan vuodesta ulkomailla ja matkustanut muutenkin kuukausittain näyttelyiden, kuvausten ja residenssien takia. Jouduinkin pohtimaan, mitä taiteilija tekee kun hän on pakotettu jäämään kotimaahan. Päätin tehdä teoksen kasvokuvasarjastani. Teoksen työnimi on Aikasarja IV, ja se kertonee myös siitä että aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
Taiteilija kiittää Suomen Kulttuurirahastoa ja Taiteen keskustoimikuntaa tuesta.
