Mikään ei tuo helpommin muistoja mieleen kuin tuoksu. Tuoksu tulee yllättäen, hetken ohikiitävän, mutta loihtii heti lapsuuden kesän järven rannalla mehevien mustikkapensaiden ja kielojen kanssa; tai uunissa paistuvat piparit maalla mummolassa, tai grillijuhlat perheen kanssa loppukesän auringon keltaiseksi polttamalla nurmikolla. Vedä hajun räjähdyslangasta ja muistot tulevat heti. Kuvasarjat tulevat kaukaa ja syvältä. Hajuaisti on ihmisen primitiivisin ja nopein aisti, sen vaikutus on välitön eikä se tarvitse sanoja.
Se alkoi aina hajusta, ja tunne seurasi sitä. Tunne kuljetti hänet tietyn paikan ja ajan tunnelmaan. Se oli samanaikaisesti kuva ja tunne kuvalla. Muistaminen tapahtuu hetkellä kuin haju jo häviämässä. Se on kuin takaseinälle lankeava varjo tai vieraalla kielellä kerrottu vitsi, jota et ymmärrä heti. Hajujen aiheuttamat muistot ja tarinat tulevat ja saattavat kadota samantien.
Jännittävällä tavalla kaksijakoinen; naisellisen pehmeä, miehekkään voimakas, naisellisen makea, miehekkään suolainen (hajuvesimainos). Sen lisäksi, että hajuille ei ole kunnollista kieltä eikä sanoja, myös aivojen fysiologinen yhteys hajujen ja kielen välillä on säälittävän heikko, vaikka haju on yksi tiedonvälityksen ja kommunikaatiomme väline. Ihmiset samaistuvat, ennen näön kautta tunnistusta, nenänsä kautta. Hajut johdattelevat, alku-kantaisen vaiston lailla vaikuttavat tunteisiimme ja päätöksiimme. Mutta jos emme tarvitse hajuaistia selviytyäksemme elämästä, miksi kuitenkin kaipaamme sitä niin paljon jos menettäisimme sen?
Eeva-Liisa Puhakka tekee installaatiota, videoita ja ympäristötaideteoksia. Puhakka pyrkii luomaan teoksia, jotka ovat hetkiä, tunnelmia ja tarinoita. Hänen teoksensa ovat kuin unenomaisia kuvia, joissa fiktio ja todellisuus yhtyvät, tarkoitukset muuttuvat, menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat. Ajalla ja muistilla on aina tärkeä rooli. Puhakka on esittänyt teoksiaan Suomen lisäksi, Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Venäjällä, Senegalissa ja USA:ssa.
Näyttelyä on tukenut VISEK.
