Arte ry:n kommentti Jussi Koitelan Taiteilija-lehdessä julkaistuun kolumniin ”Näyttelytilat ja instituutiot arvontuottajina sekä vallankäyttäjinä” (30.10.2015).
Jussi Koitela pohtii kirjoituksessaan taidetilojen ja näyttelynjärjestäjien ylläpitämiä arvoja ja kysyy, kenen etuja taidelähtöisen toiminnan muokkaama muutos kaupunkitilassa itse asiassa palvelee. Koitelan mukaan taiteilijat jäävät maksajiksi gallerioiden ja muiden taidetoimijoiden alulle panemassa ketjureaktiossa, josta loppujen lopuksi hyötyvät kiinteistön omistavat tahot ja kaupalliset yritykset. Koitela nostaa Arte ry:n Turun entiseen lääninvankilaan kohdistetun Valtio+ -näyttelyn yhdeksi esimerkiksi Mäntän kuvataideviikkojen rinnalle, kyseenalaistaen samalla myös SIC- ja Sorbus-gallerioiden toimintakulttuureja. Sorbus-gallerian vastine ja Jussi Koitelalle esitetyt kysymykset voi lukea täältä.
Arte ry päätyi järjestämään näyttelyn entiseen lääninvankilaan pitkän prosessin kautta. Valtio+ oli yksi osa yhdistyksen läpi vuoden jatkunutta julkisen tilan tutkimushanketta, jonka yhtenä lähtökohtana oli kartoittaa kaupunkitilassa tyhjillään olevien kiinteistöjen sopivuutta taidekontekstissa hyödynnettäväksi. Neuvotteluja käytiin useiden eri tahojen kanssa ja useille toimijoille väliaikaiseen vuokrasopimukseen perustuva tilankäyttö koettiin byrokratiaan ja lakipykäliin vedoten mahdottomaksi. Lähes vuoden kestäneen kartoituksen aikana käytiin läpi vanhoja tehdas-, toimisto- ja varastokiinteistöjä, joista kaikki edellä mainitut olisivat voineet soveltua väliaikaiselle näyttelylle. Turun entinen lääninvankila on historiallisesti merkittävä rakennus, joka jo useiden vuosien ajan on pääsääntöisesti ollut käyttämättömänä ja yleisöltä suljettu. Keskustelua Kakolanmäen mahdollisuuksista on Turussa käyty pitkään ja sekä vankilarakennukset että alueen tulevaisuus kiinnostaa koko kaupungin väestöä, joka oli hankkeen potentiaalinen kohdeyleisö.
Koitelan mukaan entistä vankilaa hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt voi olla erittäin tyytyväinen Arte ry:n näyttelyhankkeeseen, sillä taiteilijoiden tekemä työ houkutteli paikalle lähes 16 000 kävijää ja tekstissään Koitela vihjaa, että näyttelyn seurauksena alueella tapahtuva asuntokauppa käy tulevaisuudessa kuumana. Tosiasiassa Senaatti-kiinteistöt on valtiovarainministeriön eli Suomen valtion alainen liikelaitos. Toki Valtio+-näyttelyn järjestäjät tiedostivat, että Senaatti-kiinteistöt näki tapahtumassa jonkinlaisen mahdollisuuden lisäarvon muodostumiseen – eihän mitään tässä maailmassa ilmaiseksi saa (paitsi taiteilijoiden työn?). Mutta mitä tämä arvonlisäys Senaatin mielessä on ollut, voi vain arvailla. Tapahtuma lisäsi rakennuskompleksin näkyvyyttä, siitä ei ole epäilystä, ja saattoi jopa lisätä mahdollisuuksia myydä se aikanaan eteenpäin, mutta tästä ei voida vielä vetää suoria johtolankoja gryndereiden luksusasuntohankkeisiin – entisen lääninvankilan käyttötarkoitustahan ei ole vielä päätetty ja se on vielä toistaiseksi Senaatin (ja kaavoituksen kautta kaupungin) käsissä toisin kuin Kakola, joka on myyty rakennussijoittajille, ja johon Koitela myös lääninvankilan tuntuu yhdistävän. Huomattakoon lisäksi, että entisen lääninvankilan rakennusta on vuosien varrella käytetty myös muihin pienimuotoisempiin taiteellisiin produktioihin.
Uskomme, että Instagram-kuvien ja keskiluokkaisten kävijöiden hymistelyn sijaan päällimmäiseksi jää juurikin Koitelan peräänkuuluttamat moninaiset tavat. Arte ry tarttui mahdollisuuteen viedä keskustelua eteenpäin toteuttamalla näyttelykokonaisuuden, jota myös jatkossa voidaan käyttää esimerkkinä omaehtoisen toiminnan tärkeydestä ja sen vaikutuksesta kaupunkitilaan liittyvissä päätöksissä. Jussi Koitelalla on tärkeä pointti siinä, että taiteen esittämisen ja tekemisen olosuhteet on huomioitava ja piilevät vallankäytön rakenteet tiedostettava. Hän asettaa kirjoituksessaan galleriat kuitenkin aikamoisen portinvartijan tai tulkinnasta riippuen (gryndereiden) käsikassaran rooliin. Gallerioiden on vaikea vastata hänen esittämäänsä, melko teoreettiseen kritiikkiin. Taiteen hyötyjä kun on hyvin vaikea mitata.
Valtio+ oli Arte ry:n organisoima näyttely, joka toteutettiin kutsumalla taiteilijavetoisia toimijoita; kuraattoreita, gallerioita ja kollektiiveja mukaan selkeillä ehdoilla ja hyvin nopealla aikataululla toteuttamaan itsenäisiä osakokonaisuuksia. Myös Jussi Koitelalle ehdotettiin yhteistyötä, josta hän kieltäytyi. Moni muu kuitenkin halusi tarttua mahdollisuuteen ja lopputulos oli osoitus siitä, että tämänkin kokoluokan toiminta on mahdollista myös ilman kaiken kattavaa rahoitusta. Lääninvankila tarjosi monumentaaliset tilat, joista toivoimme mahdollisimman monen halukkaan hyötyvän. Varsinaisen näyttelytoiminnan lisäksi lääninvankilaa hyödynnettiin laaja-alaisesti: neljän viikon aikana se toimi mm. kohtaamispaikkana, työskentelytilana sekä erilaisten audiovisuaalisten tuotantojen kuvaus- ja äänityspaikkana.
Arte ry:llä on pitkät perinteet vastaavanlaisesta toiminnasta sekä taidekentän toimintamalleja haastavana organisaationa. Esimerkiksi aikoinaan purku-uhan alla ollut entinen köysitehdas löysi Arte ry:n järjestämän näyttelyn myötä uuden merkityksen ja nykyään tila on Turun taideakatemian käytössä. Valtio+ ei ollut yksittäinen tapaus, jonka jälkeen keskustelu ja aktiivisuus haudataan – vaan osa sitä tehtävää, jota Arte on monia vuosia toteuttanut alueellisesti.
Vuodelle 2016 Arten hallinnoima Titanik-galleria on poistanut taiteilijoilta perittävän galleriavuokran. Titanik on ensimmäinen jo toimintansa vakiinnuttanut taiteilijavetoinen galleria, joka luopuu vuokrakäytännöstä vaikka yhdistykselle ei ole toistaiseksi varmistunut toimintaa tukevaa rahoitusta esimerkiksi apurahan muodossa. Lisäksi vuodesta 2014 lähtien galleria ei ole perinyt teosmyyntiprovisiota ja sama käytäntö jatkuu myös ensi vuonna.
Vuokrattomuuden myötä Titanik ei ole täysin siirtynyt kutsunäyttelykäytäntöön ja ensi vuoden näyttelykalenteriin kymmenen näyttelyä valittiin avoimen haun kautta. Näyttelyhaun yhteydessä taiteilijoita ja kuraattoreita kehotettiin miettimään mikä taidegallerian vastuu, rooli ja mahdollisuus nykypäivänä on. Sama kysymys toistuu Arten oman toiminnan keskiössä. Jos gallerian vuokratuloille ei löydy vaihtoehtoista rahoitusmallia, on syytä pohtia entistä radikaalimpia muutoksia gallerian tulevaisuutta ajatellen. Palkkioita emme pysty maksamaan ensi vuonna Titanikissa näyttelyä pitäville taiteilijoille. Vuokrattomuuden jälkeen se on kuitenkin selkeä seuraava tavoite, jonka saavuttamiseksi tulemme jatkossakin tekemään töitä.
Eliisa Suvanto, Ville Laaksonen, Hanna Seppänen, Antti-Juhani Manninen, Sami Pikkarainen & Antti Turkko
Lisäys 11.11.2015: Arte ry on vuonna 1960 perustettu taiteilijajärjestö, jonka hallitus valitaan vuosittain. Titanik on Arten vuonna 1988 perustama galleria, joka lähes 30 toimintavuoden jälkeen on siirtynyt taiteilijoilta perittävästä vuokrapolitiikasta näyttelyvuokrattomuuteen. Artea ja Titanik-galleriaa ei rinnastettu taiteilijavetoisiin toimijoihin, jotka ovat luoneet toimintakulttuurinsa haastamaan olemassa olevia konventioita.
