CYCLONE 3. – Matkavaa näyttely
5.–28.8.2016
Avajaiset to 4.8. klo 18, tervetuloa!
Näyttelyn kuraattori: Mari Krappala (FI)
Näyttelyn taiteilijat: Lilja Birgisdóttir (IS) l Katrín Elvarsdóttir (IS) l Hertta Kiiski (FI) l Marko Mäetamm (ES)
Sykloni (eng. Cyclone) on voimakas matalapaine, jonka ympärillä ilma virtaa pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään ja vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla myötäpäivään. Monet meteorologiset ilmiöt, kuten hurrikaanit ja tornadot, ovat luonteeltaan sykloneita. Cyclone 3. on matkaava näyttely, joka vie meidät pyörteisen liikkeen kynnykselle seuraten maan kiertoliikkeen suuntaa. Jokainen esitettävä Cyclone -näyttely käsittelee hetkeä syklonin jälkeen, jolloin epäjärjestys on vaiennut ja kaaos hälventynyt, ihmiset ovat löytäneet takaisin toistensa luokse, joitain puuttuu ja jotain on menetetty, mutta tila on avoin – muuta mahdollisuutta ei ole – uudelle alulle.
Traumaattinen tapahtuma on pyyhkinyt tilan ja mielen tavallaan puhtaaksi. Mitä nyt? Titanikissa esitettävän Cyclone 3:n uusi avaus kysyy, mitä tapahtuu, jos me emme enää ajattelisi ihmisiä itsestään selvästi ylivoimaisiksi suhteessa muihin elollisiin olioihin ja kappaleisiin, vaan tavalla, joka kattaa kaikki lajit. Ihmiset, siemenet, kasvit, eläimet ja bakteerit kuuluvat kaikki samojen keskinäisten riippuvuussuhteiden sisälle.
Cyclone 3. on monitaiteellinen prosessi, jossa tätä olotilaa tutkitaan. Ranskalaisen filosofi, Michael Serres pyytää meitä kuuntelemaan, miten elävät oliot ja planeetan kestävät elementit ilmaisevat, etsimään tapoja joilla planeetta puhuu. Voisimmeko me siten saada selvyyden joustavista ja moninaisista identiteeteistämme, jotka ovat tai voisivat olla vaihtelevia, muuntamassa muotoaan.
Cyclone 3. reagoi meidän häilyviin käsityksiimme elämästä, joka sisältää erilaisuutta, outoutta ja vaihtelevuutta kohdatessaan bioteknologian, ilmastonmuutoksen, liikehdinnän. Onko meillä mahdollisuus paikantaa itsemme kaikkien elävien olioiden ja elollisten kappaleiden samanvertaiseksi kumppaniksi jatkuvassa ympäristön ja sosiaalisen transformaatiossa?
Tutkimalla ihmisluontoajatusten erilaisia säikeitä annetaan ääni erilaisille marginaalisille yhteisöille, orgaanisille ja ei-orgaanisille paralleeleille. Vastineena yleisesti ymmärretyille maapallon uhille me alamme ehkä löytää tapoja joilla tullaan uudenlaisen sivilisaation jäseniksi, jolla on erilaiset muodot ja lait. Mitä ne voisivat olla?
Lilja Birgisdottir opiskeli valokuvausta Royal Academy of Arts, The Hague, Hollannissa ja suoritti BA tutkinnon valokuvauksessa Iceland Academy of the Arts, Reykjavík, Islannissa vuonna 2010. Siitä alkaen hän on ollut Kling & Bang taiteilijavetoisen gallerian jäsen, jossa hän osallistuu näyttelyiden valintaan sekä kuratointiin. Vuonna 2011 hän perusti Endemin, taidelehden, joka käsittelee islantilaista nykytaidetta. Hänen viimeisimmät näyttelynsä sisältävät If your colors were like my dream Rawson Projects, New Yorkissa vuonna 2015 ja The And, Jacqueline Falcone B&B, Miamissa vuonna 2015. Hänen töitään on esitelty Nadan taidemessuilla 2015 New Yorkissa. Vuonna 2013 Birgisdottir johti Reykjavikin taidefestivaalien avajaisiin The Vessel Orchestran yhteistyössä 15 kapteenin ja aluksen kanssa Reykjavikin satamassa. Hänen valokuvansa sisältävät teoksia Damien Ricesta ja Sigur Rosista. Birgisdottirin työt sisältävät valokuvia, performansseja, videotaidetta, äänitöitä ja tilateoksia. Tällä hetkellä hän työskentelee Tokioon, New Yorkiin, Tallinnaan ja Helsinkiin tulevien näyttelyiden parissa.
Katrín Elvarsdóttir suoritti BFA tutkinnon Art Institute of Boston, Massachusettsissa vuonna1993. Hänellä on myös BA tutkinto ranskankielestä Islannin yliopistosta. Elvarsdóttirin valokuvateoksia on esitetty ryhmänäyttelyissä ympäri maailman ja hänellä on ollut yksityisnäyttelyjä Islannissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa. Hänen teoksensa ovat pelkistettyjä, selkeitä ja samalla ajattomia. Hän kuvaa tuttuja objekteja jotka osataan nimetä, mutta usein ne esiintyvät paikoissa tai tarinoissa jotka ovat häälyviä ja outoja. Sen sijaan että ilmeinen tarina tuotaisiin teoksissa näkyviin, tarinan elementit piilotetaan tai vältellään kerrontaa. Elvarsdóttir on kuratoinut useita näyttelyitä, joista viimeisin on From a Different Angle, National Museum of Iceland vuonna 2014. Häneltä on ilmestynyt kaksi monografiaa, Equivocal ja Vanished taidekirjakustantamo Crymogean julkaisemana. Elvarsdóttirilla oli yksityisnäyttely Kopavogur Art Museum, Islannissa tammikuussa 2016 samaan aikaan, kun hänen neljäs teoksensa Double Happiness julkaistiin.
Hertta Kiiski on kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, liikkuvan kuvan, objektien, tilan ja usein tytärtensä kanssa. Kiiski on valmistunut kuvataiteilijaksi TurunTaideakatemian valokuvataiteen osastolta vuonna 2012 ja kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta 2015. Aiemmin hän on opiskellut mm. taidehistoriaa, latinan kieltä ja Rooman kirjallisuutta. Hertta Kiiskin kiinnostuksen kohteena on intensiteetin nostaminen sekä paikoissa joissa hän työskentee että esittää teoksiaan. Assosiaatiot ja spontaanisuus ovat hänelle keskeisiä. Hän on kiinnostunut mm. ihmisen ja ei-inhimillisen suhteista, materiaalisen ontologiasta ja yksilön suhteesta kuvatuksi tulemiseen. Hän haluaa kehittää materiaalien rinnastamisen kautta syntyvää aistimellisuuden kokemusta ja resonointia – tavoitellen haptista visuaalisuutta, jossa silmät voivat toimia kosketusaistin tapaan. Hänen teoksensa yhdistävät valokuvallista ja veistoksellista ajattelua sulattaen kuvan ja tilan rajoja. Kiiskin teoksia on ollut esillä useissa museoissa ja gallerioissa Suomessa ja ulkomailla. Tänä kesänä hän on osallistunut näyttelyihin SICissä, Titanikissa, Hippolytessä, Paimion parantolassa sekä Kilometre of Sculpture-tapahtumaan Virossa. Saksalainen Kehrer Verlag julkaisee syksyllä Kiiskin toisen kirjan I was an apple and I got peeled – but it was a good thing.
Marko Mäetammin työt käsittävät valokuvia, veistoksia, animaatioita, maalauksia ja tekstejä. Hänen työnsä sisältävät tarinoita, jotka tapahtuivat suljettujen ovien sisäpuolella eteenvedettyjen verhojen takana intiimillä alueella, jota kutsumme kodiksi. Perhe pienenä yhteisönä on vahvasti laajemman yhteisön manipuloitavissa makrokosmostalouksien, kulutuksen ja ‘laatuelämän’ normistoissa. Niistä syntyy erilaisia törmäyksiä perheiden arkipäivään. Tällaiset vaikutteet ovat Mäetammin inspiraation lähteitä. Oman perhe-elämänsä innoittamana Mäetammin työt tutkivat harmaata aluetta jossa epäselvät tunteet kontrolloimisesta ja kontrolloituna olemisesta syntyvät. Marko Mäetamm edusti Viroa Venetsian Biennalessa vuonna 2007.
Mari Krappala on tutkija, kuraattori ja mentori. Hän on taiteen tohtori ja Aalto yliopiston nykykulttuurintutkimuksen dosentti. Hänen väitöstyönsä käsitteli nykytaiteen tekemisprosesseja sekä esitti fiktiivisen luennan Luce Irigarayn sukupuolieron etiikasta. Krappala työskentelee monitaiteellisten produktioiden ja prosessien parissa monikansallisissa yhteisöissä. Hän on kuratoinut ja mentoroinut audiovisuaalisia installaatioita ja live-esityksiä kotimaassa ja ulkomailla. Hän on myös organisoinut yhteisötaiteellista työskentelyä ja näyttelyitä italialaisessa mielenterveyskeskuksessa sekä barcelonalaisessa naisvankilassa. Hän toimii taiteen teorian ja taiteellisen tutkimuksen metodologian vierailevana luennoitsijana sekä ohjaa MA ja väitöstutkimuksia. Hänen viimeaikaiset työnsä ovat käsitelleet rajoja, rihmastoja, luontosuhteita todellisissa ja kuvitelluissa tiloissa. Hän kirjoittaa fiktiota teoriasta.
____
CYCLONE 3. – Travelling exhibition
5.–28.8.2016
Opening 4.8. at 6pm, welcome!
By Lilja Birgisdóttir, IS; Katrín Elvarsdóttir, IS; Hertta Kiiski, FI and Marko Mäetamm (ES)
Mari Krappala (FI), curator
Cyclone is an area of closed, circular fluid motion rotating in the same direction as the Earth, characterized by inward spiraling winds. Cyclone 3. is a travelling exhibition which leads us to the threshold of circular motions that follow the rotational direction of
the earth.
What happens, if we start to think, that human beings are not inherently superior to other living things, in a way that encompasses all species; human, seeds, plants, animals and bacteria are part of a system of interdependence. Cyclone 3. is an interdisciplinary process of exploring this repositioning.
French philosopher, Michael Serres calls us to listen what is said both by living beings and the sustainability of our planet as a whole, to look for ways to let the planet speak. Will it help us make sense of our flexible and multiple identities, which are / could be fluid and changeable?
Cyclone 3. is responsive to our changing understanding of life with differences and our world with diversity, facing bio-technologies, climate change, peregrination… Are we able to locate ourselves to be partners of all living beings and all things on the planet with ongoing environmental and social transformations?
The eye of Cyclone is surrounded by a dense ring of cloud known as the eye wall. This marks the most dangerous part of the cyclone having the strongest winds and heaviest rainfall. While exploring different strands of humannature thoughts, there is an interest to provide a voice for marginal communities, organic and non-organic parallers. In response to ‘shared planetary threats’ we might start to find ways to enter to the new
kind of civilization with different forms and laws.
What could they be?
Lilja Birgisdóttir studied photography at the Royal Academy of Arts, The Hague, Netherlands and received BA in fine art from the Iceland Academy of the Arts, Reykjavík, Iceland 2010. Since then she has been a member of Kling & Bang, an artist run gallery in Reykjavík where she takes part in selecting artists and curating exhibitions for the space. In 2011 she founded Endemi, an art magazine about Icelandic contemporary art. Recent exhibitions include The Balloon at Rawson Projects, New York, 2014 and 40-42 degrees a solo exhibition in gallery Listamenn, Reykjavík, 2014. Lilja works in various mediums like photography, performance, video art, sound art and installations. Lilja was the author of the The Vessel Orchestra, the opening act for the Reykjavík Art Festival in collaboration with the captains of Reykjavík Harbour, May 2013. Lilja’s photographic work include images for Damien Rice and Sigur Rós. Lilja is currently working on exhibitions in New York, Miami and Tallinn and her work will be represented at the NADA art fair 2015 in New York.
Katrín Elvarsdóttir received a BFA from the Art Institute of Boston, Massachusetts, in 1993. She also holds a BA in French from the University of Iceland. Katrin’s photographs have been shown in group exhibitions around the world and she has held solo exhibitions in Iceland, Denmark, and the USA. Her images are straightforward and clear, with a sense of timelessness, and she photographs familiar objects we have names for, but often they participate in a narrative that is equivocal or unfamiliar. Instead of telling a story of the obvious, the narrative elements in her photographs are hidden or evasive, even ominous. Katrin has curated several exhibitions including From a Different Angle for the National Museum of Iceland in 2014. Her monographs Equivocal and Vanished Summer were published in 2011 and 2013, respectively, by Iceland’s foremost art book publisher Crymogea. Her solo exhibition at Kopavogur Art Museum will open in January 2016, coinciding with the publication of her fourth book Double Happiness.
Hertta Kiiski is an artist working with photography, moving image, objects, space and oftentimes with her daughters. She has a Master of Fine Arts degree from Finnish Academy of Fine Arts (2015) and Bachelor degree in Photography from Turku Arts Academy (2012). Beside arts, she has also studied e.g. Art history, Latin and Roman Literature. Hertta Kiiski aims to elevate the intensity of places where she both makes and shows her work through creating semi-fictional and semi-constructed platforms for encounters between people and things. Associations and spontaneity play a central role in her work. Hertta´s interest lay in human-nonhuman relationships, in the ontology of material as well as one´s relationship to a camera. She aims for the kind of haptic visuality where eyes operate like the sense of touch – striving to combine the photographic and the sculptural, blurring the boundaries between image and spatiality. Her works have been shown in several museums and galleries both in Finland and abroad. This summer she has exhibited in SIC, Hippolyte, Titanik, Paimio Sanatorium and Kilometre of Sculpture (EE). Her second book I was an apple and I got peeled – but it was a good thing will be published autumn 2016 by Kehrer Verlag (GER).
Marko Mäetamm works with a range of media including photography, sculpture, animations, painting and text. His works are telling stories which happen behind the closed doors and pulled curtains of the intimate territory we called home. Family as a little society is strongly manipulated by the big society through the macrocosms of economy, consumerism, and “quality-oflife” standards and it causes different impacts in our everyday life. These impacts are the sources of his inspiration. Inspired by his own private life Marko’s work explores the grey area where ambiguous feelings of being in control and being controlled merge. Marko Mäetamm represented Estonia at the 50th Venice Biennial in 2003 with the collaborative project and in 52nd Venice Biennial in 2007 with his solo show.
Mari Krappala is a writer, art theorist and curator. Her research, criticism and curatorial projects focus on contemporary art. She is a docent of cultural studies in the Aalto University, the School of Arts, Design and Architecture, Helsinki. Her PhD work dealt with contemporary art processes, photography and Luce Irigaray’s philosophy of the ethics of sexual difference. She teaches art theory, artistic research methodology and supervises MA and PhD works. At the moment she is doing curatorial work with the independent art groups in the interartistic fields. Her resent research topics deal with an emphasis on articulations of borders, roots, rhizomes, and nature connections, focusing on real and imaginary ways of living with them. She writes fictions from theories.
Näyttelyä ovat tukeneet / Supported by: Varsinais-Suomen Kulttuurirahasto l Suomen Kulttuurirahasto l Icelandic Art Center l Nordic Culture Point
